19.6.1991

Lappeen kihlakunnanoikeuden päätös 19.9.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana on yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut B:n, todistajana kuullun C:n ja A:n kertomusten perusteella selvitetyksi, että A oli toukokuussa 1989 Taipalsaarella ajanut hiekkakuorman tielle, joka johtaa A:n omistamalla maalla sijaitsevalle, B:n hallinnassa olevalle asuinrakennukselle.

Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n kertomuksesta ilmenevän, ettei hiekkakasan asettamisella tielle ollut ollut muuta syytä kuin estää B:n kulkeminen hänen hallinnassaan olleelle rakennukselle. Näyttämättä oli jäänyt, että B:lle olisi asian yhteydessä aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n omankädenoikeudesta 15 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 990 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.9.1989 lukien.

Kouvolan hovioikeuden päätös 18.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettua A:n menettelyä ollut pidettävä rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omankädenoikeutena tai muunakaan rangaistavana tekona. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen sekä vapauttanut A:n hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

Perustelut

A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla estänyt B:tä kulkemasta puheena olevalla tiellä, joka A:n omistamien tilusten kautta johtaa B:n A:lta asuntotarkoitukseen vuokraamalle alueelle. B ja A ovat erimielisiä siitä, onko B:n asuntoaluetta koskeva vuokrasopimus ollut enää voimassa silloin, kun A esti B:n kulkemisen tiellä.

Korkein oikeus katsoo, että B:llä on vuokrasopimusta koskevasta erimielisyydestä huolimatta edelleenkin ollut oikeus käyttää tietä kulkemiseensa vuokra-alueelle, jolla olevaa asuinrakennustaan hän on jatkuvasti hallinnut. Sen vuoksi A ei ole saanut kerrotulla tavalla estää B:n tienkäyttöä. Menettelyllään A on syyllistynyt rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omankädenoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja kihlakunnanoikeuden päätös jätetään pääasian osalta pysyväksi.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä jutussa olleista kuluista 3.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.